Voiko eläin kokea mustasukkaisuutta? Kirjoissa ollaan sitä mieltä, että eläin ei pysty sellaiseen käyttäytymiseen, koska ei pysty asettumaan toisen asemaan. Mutta mitä on mustasukkaisuus? Parisuhteessa toinen ihminen voi olla mustasukkainen puolisostaan mutta mikä on mustasukkaisuuden määre? Omistushalu? Oma pelko ja epävarmuus? Aikuiset ihmiset pystyvät miettimään näitä asioita.
Entäs sitten lapset? Voiko lapsen mustasukkaisuus esimerkiksi omaa sisarustaan kohtaan olla lähtökohdiltaan samanlaista? Pystyykö esim. vajaa kaksivuotias lapsi ajattelemaan että minä omistan äidin ja en jaa sitä kenenkään kanssa? Mutta entäpä lapsen molemmat vanhemmat, onko lapsi mustasukkainen vanhemmastaan toiselle vanhemmalle? Voi olla että mietintä on täysin hakoteillä..
Eläinten "mustasukkaisuus" ajattelu juontaan juurensa tämän päivän puheluun hyvän ystäväni kanssa, joka kertoi hänen omien koiriensa välisestä tapahtumasta. Jos mietitään että koira puolustaa resurssejaan, onko omistaja koiralle resurssi jota puolustetaan toiselta koiralta. Kuinka paljon omistajan oma käyttäytyminen vaikuttaa laukaisemaan esim. urosten välisten tappelun.
Olen miettinyt tätä myös omassa laumassa. Meillä siis asuu seitsemän narttua joista vanhin kohta kymmenen ja nuorin kaksi vuotta. En pystyisi vastaamaan kysymykseen,jota joskus minulta kysytään, kuka on teidän lauman johtaja. Tässä kohdassa haluan muistuttaa että puhutaan nyt koirien välisestä laumasta, en koe edelleekään olevani osa koirien laumaa vaikka elänkin niiden kanssa. Automaattisesti voitaisiin ajatella sen olen Tara, koska se on vanhin. Ja siitä ikäjärjestyksessä alaspäin. Muistan aikaa kun meillä asui vain Tara ja Elli, joilla siis kaksi vuotta ikäeroa. Elli on aina "haastanut" Taraa hyppäämällä sen selän päälle etutassuilla seisomaan tai maatessa kyljen päälle. Tara ei ole koskaan reagoinut sen enempää kun murahtaen ja väistäen pois alta. Voidaanko tästä päätellä, että Elli on johtajakoira? Elli meni ulos ja haukkui milloin mitäkin, ja juoksi sitten sisälle kun sai Tarankin ulos katsomaan mitä tapahtuu, jonka jälkeen Elli neiti kirjaimellisesti kurkki kulman takaa mitä tuleman pitää, yleensä ei tapahtunut mitään sen kummempaa. Myöhemmin meidän kaikki koirat ovat oppineet ohittamaan Ellin haukunan, koska se ei kuitenkaan yleisesti tuota mitään, eli mitään ei olekaan missään tms. Elli "lämpimikseen" haukkuu.
Tara,Elli ja Hani ovat tulleet meille noin kahden vuoden ikäeroilla. Hani ei ikinä ole tehnyt minkäänlaista elettä Taraa kohti, siis negatiivista. Kiki (Hanin vanhempi tytär) ja Nami ovat melkein samanikäisiä. Pentuna leikkivät kovasti yhdessä, mutta vanhempana on juoksuaikaan tullut muutamia kärhämiä, ei mitään suurempaa. Ja nyt kun ikää on tullut lisää, on nekin loppuneet. Iitu (Hanin nuorempi tytär) ja Mantan (Namin tytär) ikäero on noin vuosi.
Elli, Hani, Kiki,Nami, Iitu ja Manta eivät koskaan toisilleen "mahtaile" tai näytä semmoisia eleitä. Leikkivät sujuvasti keskenään ja vanhemmat mielellään leikkivät nuorempien kanssa. Välillä tuntuu että pahnan pohjimmaiset ovat oikeita lellilapsia ja saavat kaiken tahtonsa läpi kun niitä ei kukaan koskaan kiellä puremasta korvasta tms. Mutta jostain syystä nuoremmat ei ikinä "kiusaa" Taraa.
Tara siis täyttää tänä vuonna jo kymmenen. Ja on saanut meidän ihmisen kanssa semmoisen lellikki leiman ;) ja Tara useimmiten nostetaan paikkoihin mihin se haluaa (jäänne pahasta iskias jumista aikanaan) Jota koira on tehokkaasti oppinut käyttämään hyväkseen. Tarvittaessa kuitenkin itse pääsee. Tara pääsee helposti kylään mukaan, koska on niin helppo. Muut kun menevät ulos, Tara jää useimmin sisään, joko leikkimään leluilla joita se ei muuten halua tai arvosta, tai odottamaan jotain herkkuja joita saattaa tippua. Tara on se koira joka meillä hoitaa siivouksen ja puhdistushuollon muiden juoksuaikana. Tara itse on leikattu noin kaksi vuotta sitten.
Luiden syöminen esim. Ellin ja Mantan kanssa onnistuu vaikka olisivat nenä kiinni toisissaan. Mutta muutaman kerran olen huomannut muutaman nuoremman koiran käyvän Taran kimppuun, ilman syytä? Eivät ole säännönmukaisia, ei liity mihinkään tiettyyn tapahtumaan, ei yleensä ole vaarallisia. Ja kun tilanne ohi elämä jatkuu samaan tahtiin. Tässä kohdassa olen miettinyt voiko koirat kokea mustasukkaisuutta, voiko joku toinen koira ajatella toisen koiran saavan jotain mistä itse jää paitsi. Mistä resurssiriidasta tässä on kyse? Tästä voisi päätellä, että nuoret kokeilevat onneaan nousta lauman johtajaksi, mutta en oikein tätäkään usko. Tähän tuskin koskaan saadaan vastausta, mutta mietin vain mistä kyseinen käyttäytyminen voisi johtua. Voiko tähän vaikuttaa että Tara on lauman ainut leikattu narttu? Vai voisiko se sittenkin olla jostain "asemasta" jonka se on saavuttanut. Voiko koiran mustasukkaisuus johtua määrästä,ajasta tms. eli ei vastaa ihmisen määrettä mustasukkaisuudesta.
Apinoilla on tutkittu sitä, että pystyvät valitsemaan esim. kahdesta kasasta banaaneja sen jossa on enemmän. Koira ei taida siihen pystyä. Aivan kuten koira ei pysty asettamaan itseään toisen asemaan ja näin ollen tuntemaan esim. syyllisyyttä. Koira ei tunnista itseään vaikkapa peilistä, niinkuin apina ja jopa delfiinit.
Varmoja vastauksia tähän tuskin koskaan saadaan, koska emme pääse ikinä koiran mieleen. Voimme katsella ja tulkita ja miettiä käytöksiä ja ehkä pukea ne ihmiskieleen sopiviksi määreiksi. Miten susilaumassa jotka elää luonnossa, onko siellä "mustasukkaisuutta"? Nykytutkimuksen mukaanhan lauma on perhe ja sielläkään ei johtajaroolit ole absoluuttisia totuuksia.
Tässä tällaisia ajatuksia tällä kertaa. Hauskaa mietiskellä mitä eläimet käyttäytymisellään kertovat. Uutisena vielä lopuksi, Nami (Dragonflame's Great Red Maple) on tänään ultrattu kantavaksi ja pentuja odotetaan syntyväksi helmikuun puolessa välissä 2014. Pennut syntyvät ja kasvavat kennel Dragonflame's nimen alle Maskuun. Paljon onnea Sanna ja tietysti isukki Mondy :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti