Syksy on parhaimmillaan :D

Se olis sitte lomaa vietetty jo neljättä viikkoa. Vielä oisi kesälomaa viikko jäljellä! Ollaan koirien kanssa käyty päivittäin metsäilemässä. Siellä on niin kaunista ja rauhallista ja koirat nauttivat kun saavat juosta ees taas niin kovaa kun tassuista pääsee. Metsässä on luonnon omat agilityradatkin, kun saa hyppiä kaatuneiden puiden, ojien ja kivien ylitse. Muutamat geokätkötkin on etsitty koirien kanssa, viimeisessä Elli oikein auttoi kiven reunojen kaivamisessa :D Se selvästi tajusi että jotain toi ettii että kait tässä voisi sitten auttaa..Ellin epäonneksi purkki löytyikin kiinnitettynä puun runkoon joten ei nyt ollut kaivuutyöstä apua.

Samalla olen kiinnittänyt huomiota koirien toimintaan lenkeillä. Hyvin ovat oppineet pitämään minua silmällä ja käyvät säännöllisesti luonani josta tietysti saa aina palkkaa :D Juuri eilen kerroin miten ennenvanhaan lenkit meni..kun koirat hävisi joskus kun hanskat sumuun ja sitten niitä sai koko ajan huudella ja kiljua ja eivätkä ne silti tulleet. Nyt huomaa kuinka hiljaisia meidän metsälenkit ovat..pantojen nimilaatat kilisee mutta muuten melko hiljaista on. Ihanaa huomata kuinka kaikki koirat ovat oppineet tulemaan luokse säännöllisin väliajoin ja eivät muutenkaan mene kovin kauas. Jos löytyy jotain nuuskittavia jälkiä niin sitten saattaa hieman vauhti ja matka lisääntyä. Itse olen miettinyt mitkä ovat vihjeitä luoksetuloon metsässä. Huomaan, että jos seisahdun niin koirat ottavat sen "luoksetulo" kutsuna, ja eipä aikaakaan kun on kirsut nenän edessä istumassa :D Ja huomaan kuinka olen kouluttamalla saanut kivoja lieveilmiöitäkin esiin..Elli esimerkiksi tulee kovaa luokse ja melkein vauhdissa jo istuu koska tietää että sillä saa palkkaa. Nami ja Kiki on hienosti oppinut luoksetulon johon on lisätty hyppy vasten ja siitä istumaan..oisko joku kouluttaja joskus palkannut jotain semmosta yhdistelmää? Mitään en tunnusta :D No sama miten tulee kunhan tulee :D Olen tarkoituksella myös ottanut mukaan autosta ulostullessa että koirat ovat hihnassa ensin alkumatkan, sen jälkeen saavat juosta suurimman osan lenkistä ja taas ennen autolle menoa otetaan hihnaan. Siten varmasti ovat oppineet että kiinniottaminen ja hihna on oikeestikin ihan kiva juttu. Ja kaikki tulevat mielellään.

Toinen asia mikä on ollut monessa keskusteluryhmässä pinnalla, on koirien laumajärjestys. Olen nyt yrittänyt tarkkailla tätä meidän laumaa ja miettiä löytyykö meiltä laumajärjestys. Ja vaikka miten ajattelen ja mietin, niin ei, meillä ei ole selvää johtajaa laumassa. Se on enemmänkin niin että kuka kokee minkäkin asian tärkeäksi ja sillä hetkellä se järjestys muodostuu sen mukaan. Mutta yleisimmin se on niin, että kuka ehtii. Ja näissä tilanteissa ei siis olla ihmisten kanssa tekemisissä. Ulkona riikunapuun alla yksi koira loikkii puuhun, yleisimmin Iitu ja muut odottavat puun alla saalista, kun riikunat tippuvat niitä syödään kuka ehtii periaatteella. Koskaan ei kuulu ärähdyksiä tai murinaa tms. Omat ruokakupit ovatkin sitten pyhää aluetta, niin kauan kun niissä on ruokaa, mutta kun ne on kerran jätetty tyhjinä, ei haittaa vaikka joku toinen käy niitä nuuskimassa. Sohvilla ja tuoleilla ym. ei ole väliä kuka hyppää kenenkin viereen nukkumaan. Parhaimmillaan saattaa löytyä kolmekin tolloa samassa tuolissa. Eikä me ihmisetkään aiheuteta sen kummempaa, joskus sattaa sylistä löytyä kolmekin tolloa sulassa sovussa..mutta se onko se meistä niin kivaa onkin toinen juttu ;) Mutta onneksi ne hyvin poistuvat käskystä :D Vaikka meidän lauma on suht seesteinen ja eivät menetä usein hermoja toisilleen, niin joskus niitäkin tilanteita tulee. Tässä päivänä eräänä sisarukset ärähtivät toisilleen ja tilanne ei edes näyttänyt miltään, mutta toisellepa tuli sitten korvaan reikä. Verta vuoti kovasti ja kaikki paikat oli veressä kun neiti ravisutti korvia. Joten hetken katseltuani eläinlääkäriin kävi tiemme, ei siksi että olisi ollut mitään suurta draamaa mutta kun veri on tosi kivaa siivottavaa tapeteista ;) Asemalla olevat lapset ajattelivat varmaan jotain suurtakin, kun olo itsellään oli kuin teurastajalla. Rauhoitukset jälkeen korvasta löytyi korkeintaan 0.5cm viilto,mutta luultavasti osunut juuri jonkun verisuonen päähän tms. Niinpä neiti Iitulainen lähti ell asemalta kaksi tikkiä korvassa. Mutta eipä nämä tämmöiset tapahtuvat meidän laumaa tunnu hetkauttavat. Joskus tulee tilanteita kun räjähtää nano sekunnin, mutta se tilanne menee juurikin niin nopeasti ohitse ja taas ollaan kun ei mitään olisi tapahtunut. Onneksi nämä eivät jää märehtimään ja mahtailemaan toinen toisilleen ja uskovat kun sanotaan että riittää jo. Itse ehkä pahentaa tilanteita omalla reagoinnillaan, kun aina ensimmäiseksi korottaa ääntään...Mutta olenkin joskus sanonut..että jos eläin on eläin ja koira on koira, niin joskus vaan me ihmisetkin ollaan ihmisiä, kädellisiä, joille vaan kuuluu se huutaminen ja tarttuminen..jälkeenpäin voi sitten aina mennä lyömään päätä seinään, mutta refleksi mikä refleksi..ihan samanlainen kun koirien refleksi lähteä esim. juoksevat pupun perään.

Mutta tässäpä taas pieni lauantai iltapäivän mietintöjä kirjoitetussa muodossa. Juuri tällä sekunnilla kaikki tollot kuorsaavat tyytyväisenä pitkin huusollia..Manta kuorsaa tossa jaloissa <3

Positiivinen VS Johtajuus

Koiran koulutus, johtajuutta vaiko vanhemmuutta?


Nykyään telkkarista tulee jatkuvasti erilaisia ohjelmia koskien koirien koulutusta. Milloin opetetaan olemaan johtajana koiralle joka tarkoittaa absoluuttista päätäntä valtaa kaikkiin asioihin mitä koira tekee. Jotkut toiset ohjelmat opettavat palkitsemaan koiraa kun se tekee oikein ja osa ohjelmista on siltä väliltä. Keskustelupalstoilla käydään keskustelua mikä ”tyyli” sopii millekin koiralle ja mikä ajattelutapa on se oikea. Tiukasti pidetään kiinni ajatuksesta että koira on susi ja me ihmiset olemme koiran lauma, jonka alfana me toimimme.
Joskus kannataisi ehkäpä laittaakin nämä asiat toisin päin ja miettiä miksi me oikeasti omistamme koiria. Tuskin kukaan ajattelee ostavansa koiran vain siksi, että saisi kerrankin kokea olevan suuri johtaja ,jonka alamaiset tekevät mitä ikinä keksimme haluta. Monelle ihmiselle koira on kuitenkin ensisijaisesti perheenjäsen, harrastuskaveri ja ystävä. Miksi haluaisimme tuottaa tuolle mahtavalle ystävälle kipua, pelkoa, stressiä ja epävarmuutta yrittäessämme matkia luontoa ja jopa väärin ymmärrettyä susilaumaakin.


Susi koiran vaatteissa?


Ennen ajateltiin että susilaumassa hallitsee alfa uros ja alfa naaras, sen ajan tutkijat ovat nyttemmin tulleet tulokseen että ajatus on ollut väärä, mutta siihen aikaan ainoa keino kuvata lisääntyvää pariskuntaa. Nykytutkimuksen mukaan voidaan sanoa ennemminkin susiparin olevan lisääntyvä uros ja lisääntyvä naaras, joten tätä kautta voimme myös kutsua niitä äidiksi ja isäksi. Koira on polveutunut sudesta ja niiden DNA on edelleen hyvin samankaltainen, vaikka koirilla on valtava rotukirjo. Joissakin tutkimuksissa on pohdittu sitä, onko nyky koiramme polveutunut nyky sudesta, vai voiko olla mahdollisuus että jokin susilaji on kesyyntynyt ja muuttunut evoluution takia ”koiraksi” ja tämä susilaji puuttuu nyky luonnosta kokonaan. Erilaiset tarinat kertovat kuinka metsästäjä on kesyttänyt suden pennun ja sitä kautta pystynyt käyttämään tätä hyödykseen metsästyksessä ym. Mutta nykytieteen valossa se on arveluttavaa, koska tänäkään päivänä sudet, jotka syntyvät ja kasvavat ihmisten kanssa eivät kesyynny siinä määrin että toimisivat ihmisen ”hyödyksi”.
Evoluutio on muutanut koiraa siten, että kehityksessään se jää noin neljän kuukauden ikäisen sudenpennun ikäiseksi, eli koiramme ei aikuistu koskaan. Ihminen on voinut vaikuttaa koiran kesyyntymiseen siten, että uskaliaimmat sudet on tulleet ihmisasutusten lähelle ruokailemaan ja huomanneet saavan sieltä helppoa ruokaa. Ihmiset ovat jättäneet kesyimmät eläimet rauhaan ja siten laji on voinut mahdollisesti alkaa lisääntymään ja tuottamaa valmiiksi kesyimpiä eläimiä. Tämä on kuitenkin luonnon muovaamaa eikä ihmisen kesytyksen tulosta. Paljon myöhemmin ihminen on keksinyt rodut ja jalostuksen, mutta en mene tässä tekstissä nyt siihen.


Johtajuus ja mitä se merkitsee koiran koulutuksessa?


Johtajuus on ihmisen luoma ajattelumalli, joita me käytämme tänäkin päivänä yritysmaailmassa. On johtaja, esimies ja viimeisenä työntekijä. Mutta mitä johtajuus käytännössä merkitsee? Onko se jonkin ihmisen mahdollisuus hallita koko työyhteisöä ja voiko johtajuudella saavuttaa menestyvän ja toimivan yrityksen?


Ikävä kyllä ihmiset ovat taipuvaisia pyrkimään johtajiksi, ja tässä tapauksessa laumanjohtajiksi. Kirjoissa ja ohjelmissa esitetään erilaisia myyttejä miten johtajuus saavutetaan. Esimerkkejä tästä ovat syöminen ennenkuin koira syö, ovista kulkeminen ennen kuin koira kulkee, koira ei saa nousta samalle tasolle ihmisen kanssa, koira ei saa maata ovien edessä ja listaa voisi jatkaa loputtomiin. Mitä jos tässä kohdassa esitetään kysymys, kuka mahdollistaa asiat koirille? Jos koira ei saa syödä ennenkuin ihminen syö ensin, niin luultavasti pitäisi tehdä yhteinen metsästysretki jossa ihminen tekee viimeisen tappopurennan ja paloittelee ja syö saaliista sen minkä jaksaa ja jättää loput koiralle? Hauskaa vai mitä? Mutta kun meidän koirat saavat ruoan, useimmiten kaksikin kertaa päivässä, kupista niin kuka sen mahdollistaa koiralle? Ihminen antaa jotain jonka koira saa syödä. Kun koiraa viedään ulos niin taas se sama ihminen avaa koiralle oven, jotta se ylipäätään pääsee ulos. Se mitä koiran halutaan tekevän ennen näitä toimia, on opetettavissa. Ihminen joka hallitsee vahvisteet hallitsee koiran. Meille ihmisille on vaan usein aina helpompaa selittää miksi jotain tapahtuu lauseella, no kun tämä koira on tälläinen ja tämä koira tekee näin ja näin. Eli ihminen mieluummin selittää asioita kun tekee niille jotain.
Johtajuuteen perustuvan koulutuksen pahimpia puutteita on ensinnäkin ajatus siitä, että koira ehdoin tahdoin pyrkii laumassa ylöspäin ja johtajaksi. Tämä johtaa usein väärään diagnoosiin ongelmista ja niiden poistaminen johtajuuteen perustuvin keinoin ei ensinnäkään opeta koiralle oikeaa tapaa toimia, mutta myös niiden lisäksi se voi pahimmassa tapauksessa katkaista koiran ja omistajan suhteen, joskus pysyvästikin. Yleisimpiä neuvoja ovat mm. koiran selättäminen, häätäminen laumasta, nykiminen hihnasta esim. vetämisen lopettamiseksi,”hapettaminen, eristäminen jne. Jotkut koulukunnat suosivat erilaisten esineiden heittämistä, joista yleisin taitaa olla kolinapurkki. Harvoin kuitenkaan näissä ohjeissa muistetaan mainita niitä lieveilmiöitä joita tämänlainen koulutus voi tuottaa. Ensimmäisenä tärkein eli koulutus voi vaikuttaa haitallisesti koiran ja omistajan suhteeseen. Koira saattaa alkaa puolustaa itseään menetelmän käyttäjää kohtaan. Koira saattaa alkaa vältellä omistajaansa. Koira voi herkemmin reagoida pelolla muihinkin ääniin. Koiran käytös esim. rähinä tilanteissa saattaa pahentua erittäin pahaksi aggressioksi toista koiraa kohtaan. Käytännössä tämä tarkoittaa että ne ongelmat joihin haettiin apua voivatkin pahentua todella pahaksi. Miksi ihmiset sitten haluavat kokeilla näitä keinoja? Koiraa paineistettaessa tuloksia voi tulla nopeastikin ja tulos on kuin silmänkääntötemppu. Niin kutsuttu jääkausi, jolloin koiraa ei huomioida mitenkään, ei opeta koiraa olemaan nöyrä ja alistuva, vaan ennemminkin hämmentää koiraa joka voi olla alttiimpi tekemään asioita siksi, että palkkioksi saakin ihmisen huomiota. Monesti nämä koirat saadaan myös ns. opitun avuttomuuden tilaan, jolloin niiden oma tahto ja taito tehdä ja keksiä asioita on tukahdutettu. Koiralle tarpeettoman kivun tuottaminen fyysisesti kuin henkisestikin on laissa kielletty! Ja tärkeä muistisääntö on myös se, että väkivalta on aina väkivaltaa, ei kouluttamista.


Positiivinen vahvistaminen


Ennenkuin aloitin opiskeluni koirakoulu Visiossa, olin ahminut kaikki kirjat johtajuudesta ja koulutusmenelmistä. Olin taitava koirankouluttaja! Jo ensimmäinen Tommy Wirenin pitämän luennon jälkeen tipahdin rappusten yläpäästä maahan, voisi sanoa oikean mahaplätsin, ja samalla tajusin, että en oikeasti tiedä mitään! Kyseessä siis tieteeseen, taitavaan palkkionkäyttöön perustuva koulutus. Koulutus, joka on ollut olemassa jo melkein sata vuotta, suuria nimiä koulutustieteen takana ovat B.F. Skinner, Ivan Pavlov, Bob Bailey. Arkikielessä puhumme positiivisesta vahvistamisesta. Positiivinen sana johtaa ihmiset usein harhaan, kuvitelmaan siitä, että koirat saavat tehdä mitä haluavat ja koskaan ei mitään kielletä. Positiivinen ei tarkoita sallivaa. Positiivinen on matemaattinen määre, joka tarkoittaa että jotain hyvää lisätään koiran ympäristöön.


Asiat opetetaan koiralle positiivisin menetelmin. Oikeasta käytöksestä seuraa palkkio,väärästä käytöksestä palkkion mahdollisuus poistuu (rankaisu) eli väärä käytös jätetään huomioimatta. Koira ei ymmärrä puhetta vaan oppii toimintansa seurauksista. Esimerkiksi pennulle EI sanan käyttäminen on yhtä turhaa kun meille hepreaa puhuvan ihmisen puhe. Ei sanan sijaan meidän pitäisi keskittyä siihen, mitä haluamme koiran tekevän. Esimerkiksi sohvaa pureva pentu voidaan pyytää luokse, ja kun pentu tulee, saa siitä palkkion. Miksi koulutuksessa käytetään yleisimmin ruokaa vahvisteena? Yleensä ruoka toimii hyvin, ruoalla ei saada mitään peruuttamatonta aikaiseksi ja ruoan kanssa meillä on mahdollisuus vaihdella erilaisia makuja, hajuja ym.Sekä koira joka pystyy syömään ja nielemään on usein rauhallinen ja vastaanottavainen. Stressaantunut ja ylikiihtynyt eläin ei pysty syömään. Hyvä vahviste on ansaittu ja arvostettu, jotain mitä koira oikeasti tavoittelee ja minkä eteen se on valmis tekemään töitä. Usein kuulee puhuttavan koiran syöttämisestä tai namittamisesta ja vaikka mistä kukkahattuilusta. Kouluttamisessa on neljä tärkeintä asiaa jotka tulee ottaa huomioon, ajoitus, kriteeri, palkkion laatu sekä vahvistetiheys. Ei ehkä enää kuulostakkaan niin yksinkertaiselta. Erilaiset käytökset rakentuvat pienistä paloista joista myöhemmin tulee suurempia kokonaisuuksia. Jotkut asiat ovat luontaisia koiralle, kuten esim. istuminen, koirat ovat osanneet istua jo kauan ennenkuin ihminen keksi sitä niille kouluttaa, joten sen aikaansaaminen ei ole vaikeaa, koulutetaan vihjeestä istuminen. Monelle noutajalle on esimerkiksi luontaista tarttua ja kantaa esineitä, joskus onkin vaikeampi opettaa palauttaminen ja luopuminen.
Positiivisessa koulutuksessa tulee usein esiin myös naksuttimen käyttö sekä sheippaaminen. Naksutin on koiralle opetettava merkki siitä, että palkkio on tulossa. Naksutin mahdollistaa ajoituksen oikea-aikaisuuden, eli ”palkkion lupaus” juuri oikealla hetkellä oikeasta asiasta, ja maksu toimitetaan mahdollisimman nopeasti koiralle. Lyhyesti voidaan sanoa, että ensin naksu ja sitten maksu. Naksuttien avulla koira oppii nopeasti tarjoamaan toimntaa ja samalla käyttämään omaa päätään, eli aivotyöskentelyä. Ihminen palkitsee oikeat käytökset ja jättää väärät huomiotta. Näin koira oppii toimintansa seurauksista. Tässäkin ihminen tarvitsee tarkkuutta ja nopeutta, sekä myös pitkää pinnaa, sillä koiran on saatava tehdä myös virheitä ja oppia erehdyksen kautta. Makupalojen käyttäminen houkuttimena ei opeta koiraa käyttämään päätään vaan me aiheutamme käytökset, kun makupala poistuu, käytöskin on monesti poissa. Useasti näkee esimerkiksi koiranäyttelyissä ihmisiä kädet ojossa koiran nenän edessä, seisoettaessa tai juoksutettaessa, makupalan kadotessa menettää koirakin monesti mielenkiinnon. Naksuttimen ja sheippaamisen avulla saadaan koiran asento rakennettua kuonosta hännänpäähän juuri sellaiseksi kun halutaan ja parasta tässä on se, että koira rakastaa tehdä sitä ja näyttää iloiselta. Useampi tuomari on käynyt minulle kommentoimassa koirieni iloisista hännistä, sekä siitä että haluavat esiintyä minulle. Mikäs sen mukavampaa kun saa iloisesti pyörähtää kehässä molemmat. Sheippaamalla siis tarkoitetaan pienistä paloista rakennettua käytöstä. Esimerkiksi opetetaan koiraa nostamaan dummy maasta, ensimmäinen palkkio tulee kun koira vilkaisee kyseistä esinettä, laskee päätä esinettä kohti, tökkää kuonolla, avaa suutaan, tarttuu, nostaa jne. Kunnes päästää siihen että koira ottaa dummyn suuhun ja pitää suussa.


Kouluttamisen pitää aina olla johdonmukaista ja päättäväistä. Koulutushetket kannattaa hyvin suunnitella etukäteen, miettiä mitä koira jo osaa ja mitä pitää opettaa. Lause, kyllä se kotona osaa, varmasti pitää paikkaansa, mutta juuri siksi asioita pitää harjoitella paljon eri ympäristöissä ja eri häiriöissä. Toistoja pitää olla kymmeniä, jopa satoja, ennenkuin voidaan puhua osaamisesta. Taipumuskokeeseenkaan ei kannata lähteä kun soitellen sotaan, kaikki koirat eivät ole yhtä lahjakkaita kuin toiset, jotkut osaavat enemmän ja toiset tarvitsevat koulutusta enemmän. Niinhän se on meillä ihmisilläkin. Kaikista tärkein asia joka kannattaa muistaa koiran tai minkä tahansa eläimen koulutuksessa on, älä ota eläimen käytöstä henkilökohtaisesti!




Lähteet:


Tommy Wiren, Onnistu koirasi koulutuksessa
Sari Paavilainen, Koirakoulu Visio
David Appleby, Uusi näkökulma johtajuuteen, saksanseisoja-lehti 1/14,
John Bradshaw, Koiruus

Voiko eläin olla mustasukkainen?

Voiko eläin kokea mustasukkaisuutta? Kirjoissa ollaan sitä mieltä, että eläin ei pysty sellaiseen käyttäytymiseen, koska ei pysty asettumaan toisen asemaan. Mutta mitä on mustasukkaisuus? Parisuhteessa toinen ihminen voi olla mustasukkainen puolisostaan mutta mikä on mustasukkaisuuden määre? Omistushalu? Oma pelko ja epävarmuus? Aikuiset ihmiset pystyvät miettimään näitä asioita.
Entäs sitten lapset? Voiko lapsen mustasukkaisuus esimerkiksi omaa sisarustaan kohtaan olla lähtökohdiltaan samanlaista? Pystyykö esim. vajaa kaksivuotias lapsi ajattelemaan että minä omistan äidin ja en jaa sitä kenenkään kanssa? Mutta entäpä lapsen molemmat vanhemmat, onko lapsi mustasukkainen vanhemmastaan toiselle vanhemmalle? Voi olla että mietintä on täysin hakoteillä..

Eläinten "mustasukkaisuus" ajattelu juontaan juurensa tämän päivän puheluun hyvän ystäväni kanssa, joka kertoi hänen omien koiriensa välisestä tapahtumasta. Jos mietitään että koira puolustaa resurssejaan, onko omistaja koiralle resurssi jota puolustetaan toiselta koiralta. Kuinka paljon omistajan oma käyttäytyminen vaikuttaa laukaisemaan esim. urosten välisten tappelun.

Olen miettinyt tätä myös omassa laumassa. Meillä siis asuu seitsemän narttua joista vanhin kohta kymmenen ja nuorin kaksi vuotta. En pystyisi vastaamaan kysymykseen,jota joskus minulta kysytään, kuka on teidän lauman johtaja. Tässä kohdassa haluan muistuttaa että puhutaan nyt koirien välisestä laumasta, en koe edelleekään olevani osa koirien laumaa vaikka elänkin niiden kanssa. Automaattisesti voitaisiin ajatella sen olen Tara, koska se on vanhin. Ja siitä ikäjärjestyksessä alaspäin. Muistan aikaa kun meillä asui vain Tara ja Elli, joilla siis kaksi vuotta ikäeroa. Elli on aina "haastanut" Taraa hyppäämällä sen selän päälle etutassuilla seisomaan tai maatessa kyljen päälle. Tara ei ole koskaan reagoinut sen enempää kun murahtaen ja väistäen pois alta. Voidaanko tästä päätellä, että Elli on johtajakoira? Elli meni ulos ja haukkui milloin mitäkin, ja juoksi sitten sisälle kun sai Tarankin ulos katsomaan mitä tapahtuu, jonka jälkeen Elli neiti kirjaimellisesti kurkki kulman takaa mitä tuleman pitää, yleensä ei tapahtunut mitään sen kummempaa. Myöhemmin meidän kaikki koirat ovat oppineet ohittamaan Ellin haukunan, koska se ei kuitenkaan yleisesti tuota mitään, eli mitään ei olekaan missään tms. Elli "lämpimikseen" haukkuu.

Tara,Elli ja Hani ovat tulleet meille noin kahden vuoden ikäeroilla. Hani ei ikinä ole tehnyt minkäänlaista elettä Taraa kohti, siis negatiivista. Kiki (Hanin vanhempi tytär) ja Nami ovat melkein samanikäisiä. Pentuna leikkivät kovasti yhdessä, mutta vanhempana on juoksuaikaan tullut muutamia kärhämiä, ei mitään suurempaa. Ja nyt kun ikää on tullut lisää, on nekin loppuneet. Iitu (Hanin nuorempi tytär) ja Mantan (Namin tytär) ikäero on noin vuosi.
Elli, Hani, Kiki,Nami, Iitu ja Manta eivät koskaan toisilleen "mahtaile" tai näytä semmoisia eleitä. Leikkivät sujuvasti keskenään ja vanhemmat mielellään leikkivät nuorempien kanssa. Välillä tuntuu että pahnan pohjimmaiset ovat oikeita lellilapsia ja saavat kaiken tahtonsa läpi kun niitä ei kukaan koskaan kiellä puremasta korvasta tms. Mutta jostain syystä nuoremmat ei ikinä "kiusaa" Taraa.
Tara siis täyttää tänä vuonna jo kymmenen. Ja on saanut meidän ihmisen kanssa semmoisen lellikki leiman ;) ja Tara useimmiten nostetaan paikkoihin mihin se haluaa (jäänne pahasta iskias jumista aikanaan) Jota koira on tehokkaasti oppinut käyttämään hyväkseen. Tarvittaessa kuitenkin itse pääsee. Tara pääsee helposti kylään mukaan, koska on niin helppo. Muut kun menevät ulos, Tara jää useimmin sisään, joko leikkimään leluilla joita se ei muuten halua tai arvosta, tai odottamaan jotain herkkuja joita saattaa tippua. Tara on se koira joka meillä hoitaa siivouksen ja puhdistushuollon muiden juoksuaikana. Tara itse on leikattu noin kaksi vuotta sitten.
Luiden syöminen esim. Ellin ja Mantan kanssa onnistuu vaikka olisivat nenä kiinni toisissaan. Mutta muutaman kerran olen huomannut muutaman nuoremman koiran käyvän Taran kimppuun, ilman syytä? Eivät ole säännönmukaisia, ei liity mihinkään tiettyyn tapahtumaan, ei yleensä ole vaarallisia. Ja kun tilanne ohi elämä jatkuu samaan tahtiin. Tässä kohdassa olen miettinyt voiko koirat kokea mustasukkaisuutta, voiko joku toinen koira ajatella toisen koiran saavan jotain mistä itse jää paitsi. Mistä resurssiriidasta tässä on kyse?  Tästä voisi päätellä, että nuoret kokeilevat onneaan nousta lauman johtajaksi, mutta en oikein tätäkään usko. Tähän tuskin koskaan saadaan vastausta, mutta mietin vain mistä kyseinen käyttäytyminen voisi johtua. Voiko tähän vaikuttaa että Tara on lauman ainut leikattu narttu? Vai voisiko se sittenkin olla jostain "asemasta" jonka se on saavuttanut. Voiko koiran mustasukkaisuus johtua määrästä,ajasta tms. eli ei vastaa ihmisen määrettä mustasukkaisuudesta.
Apinoilla on tutkittu sitä, että pystyvät valitsemaan esim. kahdesta kasasta banaaneja sen jossa on enemmän. Koira ei taida siihen pystyä. Aivan kuten koira ei pysty asettamaan itseään toisen asemaan ja näin ollen tuntemaan esim. syyllisyyttä. Koira ei tunnista itseään vaikkapa peilistä, niinkuin apina ja jopa delfiinit.
Varmoja vastauksia tähän tuskin koskaan saadaan, koska emme pääse ikinä koiran mieleen. Voimme katsella ja tulkita ja miettiä käytöksiä ja ehkä pukea ne ihmiskieleen sopiviksi määreiksi. Miten susilaumassa jotka elää luonnossa, onko siellä "mustasukkaisuutta"?  Nykytutkimuksen mukaanhan lauma on perhe ja sielläkään ei johtajaroolit ole absoluuttisia totuuksia.

Tässä tällaisia ajatuksia tällä kertaa. Hauskaa mietiskellä mitä eläimet käyttäytymisellään kertovat. Uutisena vielä lopuksi, Nami (Dragonflame's Great Red Maple) on tänään ultrattu kantavaksi ja pentuja odotetaan syntyväksi helmikuun puolessa välissä 2014. Pennut syntyvät ja kasvavat kennel Dragonflame's nimen alle Maskuun. Paljon onnea Sanna ja tietysti isukki Mondy :D