Koiran koulutus, johtajuutta vaiko vanhemmuutta?
Nykyään telkkarista tulee jatkuvasti erilaisia ohjelmia koskien
koirien koulutusta. Milloin opetetaan olemaan johtajana koiralle joka
tarkoittaa absoluuttista päätäntä valtaa kaikkiin asioihin mitä
koira tekee. Jotkut toiset ohjelmat opettavat palkitsemaan koiraa kun
se tekee oikein ja osa ohjelmista on siltä väliltä.
Keskustelupalstoilla käydään keskustelua mikä ”tyyli” sopii
millekin koiralle ja mikä ajattelutapa on se oikea. Tiukasti
pidetään kiinni ajatuksesta että koira on susi ja me ihmiset
olemme koiran lauma, jonka alfana me toimimme.
Joskus kannataisi ehkäpä laittaakin nämä asiat toisin päin ja
miettiä miksi me oikeasti omistamme koiria. Tuskin kukaan ajattelee
ostavansa koiran vain siksi, että saisi kerrankin kokea olevan suuri
johtaja ,jonka alamaiset tekevät mitä ikinä keksimme haluta.
Monelle ihmiselle koira on kuitenkin ensisijaisesti perheenjäsen,
harrastuskaveri ja ystävä. Miksi haluaisimme tuottaa tuolle
mahtavalle ystävälle kipua, pelkoa, stressiä ja epävarmuutta
yrittäessämme matkia luontoa ja jopa väärin ymmärrettyä
susilaumaakin.
Susi koiran vaatteissa?
Ennen ajateltiin että susilaumassa hallitsee alfa uros ja alfa
naaras, sen ajan tutkijat ovat nyttemmin tulleet tulokseen että
ajatus on ollut väärä, mutta siihen aikaan ainoa keino kuvata
lisääntyvää pariskuntaa. Nykytutkimuksen mukaan voidaan sanoa
ennemminkin susiparin olevan lisääntyvä uros ja lisääntyvä
naaras, joten tätä kautta voimme myös kutsua niitä äidiksi ja
isäksi. Koira on polveutunut sudesta ja niiden DNA on edelleen hyvin
samankaltainen, vaikka koirilla on valtava rotukirjo. Joissakin
tutkimuksissa on pohdittu sitä, onko nyky koiramme polveutunut nyky
sudesta, vai voiko olla mahdollisuus että jokin susilaji on
kesyyntynyt ja muuttunut evoluution takia ”koiraksi” ja tämä
susilaji puuttuu nyky luonnosta kokonaan. Erilaiset tarinat kertovat
kuinka metsästäjä on kesyttänyt suden pennun ja sitä kautta
pystynyt käyttämään tätä hyödykseen metsästyksessä ym. Mutta
nykytieteen valossa se on arveluttavaa, koska tänäkään päivänä
sudet, jotka syntyvät ja kasvavat ihmisten kanssa eivät kesyynny
siinä määrin että toimisivat ihmisen ”hyödyksi”.
Evoluutio on muutanut koiraa siten, että kehityksessään se jää
noin neljän kuukauden ikäisen sudenpennun ikäiseksi, eli koiramme
ei aikuistu koskaan. Ihminen on voinut vaikuttaa koiran
kesyyntymiseen siten, että uskaliaimmat sudet on tulleet
ihmisasutusten lähelle ruokailemaan ja huomanneet saavan sieltä
helppoa ruokaa. Ihmiset ovat jättäneet kesyimmät eläimet rauhaan
ja siten laji on voinut mahdollisesti alkaa lisääntymään ja
tuottamaa valmiiksi kesyimpiä eläimiä. Tämä on kuitenkin luonnon
muovaamaa eikä ihmisen kesytyksen tulosta. Paljon myöhemmin ihminen
on keksinyt rodut ja jalostuksen, mutta en mene tässä tekstissä
nyt siihen.
Johtajuus ja mitä se merkitsee koiran koulutuksessa?
Johtajuus on ihmisen luoma ajattelumalli, joita me käytämme
tänäkin päivänä yritysmaailmassa. On johtaja, esimies ja
viimeisenä työntekijä. Mutta mitä johtajuus käytännössä
merkitsee? Onko se jonkin ihmisen mahdollisuus hallita koko
työyhteisöä ja voiko johtajuudella saavuttaa menestyvän ja
toimivan yrityksen?
Ikävä kyllä ihmiset ovat taipuvaisia pyrkimään johtajiksi, ja
tässä tapauksessa laumanjohtajiksi. Kirjoissa ja ohjelmissa
esitetään erilaisia myyttejä miten johtajuus saavutetaan.
Esimerkkejä tästä ovat syöminen ennenkuin koira syö, ovista
kulkeminen ennen kuin koira kulkee, koira ei saa nousta samalle
tasolle ihmisen kanssa, koira ei saa maata ovien edessä ja listaa
voisi jatkaa loputtomiin. Mitä jos tässä kohdassa esitetään
kysymys, kuka mahdollistaa asiat koirille? Jos koira ei saa syödä
ennenkuin ihminen syö ensin, niin luultavasti pitäisi tehdä
yhteinen metsästysretki jossa ihminen tekee viimeisen tappopurennan
ja paloittelee ja syö saaliista sen minkä jaksaa ja jättää loput
koiralle? Hauskaa vai mitä? Mutta kun meidän koirat saavat ruoan,
useimmiten kaksikin kertaa päivässä, kupista niin kuka sen
mahdollistaa koiralle? Ihminen antaa jotain jonka koira saa syödä.
Kun koiraa viedään ulos niin taas se sama ihminen avaa koiralle
oven, jotta se ylipäätään pääsee ulos. Se mitä koiran halutaan
tekevän ennen näitä toimia, on opetettavissa. Ihminen joka
hallitsee vahvisteet hallitsee koiran. Meille ihmisille on vaan usein
aina helpompaa selittää miksi jotain tapahtuu lauseella, no kun
tämä koira on tälläinen ja tämä koira tekee näin ja näin. Eli
ihminen mieluummin selittää asioita kun tekee niille jotain.
Johtajuuteen perustuvan koulutuksen pahimpia puutteita on
ensinnäkin ajatus siitä, että koira ehdoin tahdoin pyrkii laumassa
ylöspäin ja johtajaksi. Tämä johtaa usein väärään diagnoosiin
ongelmista ja niiden poistaminen johtajuuteen perustuvin keinoin ei
ensinnäkään opeta koiralle oikeaa tapaa toimia, mutta myös niiden
lisäksi se voi pahimmassa tapauksessa katkaista koiran ja omistajan
suhteen, joskus pysyvästikin. Yleisimpiä neuvoja ovat mm. koiran
selättäminen, häätäminen laumasta, nykiminen hihnasta esim.
vetämisen lopettamiseksi,”hapettaminen, eristäminen jne. Jotkut
koulukunnat suosivat erilaisten esineiden heittämistä, joista
yleisin taitaa olla kolinapurkki. Harvoin kuitenkaan näissä
ohjeissa muistetaan mainita niitä lieveilmiöitä joita tämänlainen
koulutus voi tuottaa. Ensimmäisenä tärkein eli koulutus voi
vaikuttaa haitallisesti koiran ja omistajan suhteeseen. Koira saattaa
alkaa puolustaa itseään menetelmän käyttäjää kohtaan. Koira
saattaa alkaa vältellä omistajaansa. Koira voi herkemmin reagoida
pelolla muihinkin ääniin. Koiran käytös esim. rähinä
tilanteissa saattaa pahentua erittäin pahaksi aggressioksi toista
koiraa kohtaan. Käytännössä tämä tarkoittaa että ne ongelmat
joihin haettiin apua voivatkin pahentua todella pahaksi. Miksi
ihmiset sitten haluavat kokeilla näitä keinoja? Koiraa
paineistettaessa tuloksia voi tulla nopeastikin ja tulos on kuin
silmänkääntötemppu. Niin kutsuttu jääkausi, jolloin koiraa ei
huomioida mitenkään, ei opeta koiraa olemaan nöyrä ja alistuva,
vaan ennemminkin hämmentää koiraa joka voi olla alttiimpi tekemään
asioita siksi, että palkkioksi saakin ihmisen huomiota. Monesti nämä
koirat saadaan myös ns. opitun avuttomuuden tilaan, jolloin niiden
oma tahto ja taito tehdä ja keksiä asioita on tukahdutettu.
Koiralle tarpeettoman kivun tuottaminen fyysisesti kuin henkisestikin
on laissa kielletty! Ja tärkeä muistisääntö on myös se, että
väkivalta on aina väkivaltaa, ei kouluttamista.
Positiivinen vahvistaminen
Ennenkuin aloitin opiskeluni koirakoulu Visiossa, olin ahminut
kaikki kirjat johtajuudesta ja koulutusmenelmistä. Olin taitava
koirankouluttaja! Jo ensimmäinen Tommy Wirenin pitämän luennon
jälkeen tipahdin rappusten yläpäästä maahan, voisi sanoa oikean
mahaplätsin, ja samalla tajusin, että en oikeasti tiedä mitään!
Kyseessä siis tieteeseen, taitavaan palkkionkäyttöön perustuva
koulutus. Koulutus, joka on ollut olemassa jo melkein sata vuotta,
suuria nimiä koulutustieteen takana ovat B.F. Skinner, Ivan Pavlov,
Bob Bailey. Arkikielessä puhumme positiivisesta vahvistamisesta.
Positiivinen sana johtaa ihmiset usein harhaan, kuvitelmaan siitä,
että koirat saavat tehdä mitä haluavat ja koskaan ei mitään
kielletä. Positiivinen ei tarkoita sallivaa. Positiivinen on
matemaattinen määre, joka tarkoittaa että jotain hyvää lisätään
koiran ympäristöön.
Asiat opetetaan koiralle positiivisin menetelmin. Oikeasta
käytöksestä seuraa palkkio,väärästä käytöksestä palkkion
mahdollisuus poistuu (rankaisu) eli väärä käytös jätetään
huomioimatta. Koira ei ymmärrä puhetta vaan oppii toimintansa
seurauksista. Esimerkiksi pennulle EI sanan käyttäminen on yhtä
turhaa kun meille hepreaa puhuvan ihmisen puhe. Ei sanan sijaan
meidän pitäisi keskittyä siihen, mitä haluamme koiran tekevän.
Esimerkiksi sohvaa pureva pentu voidaan pyytää luokse, ja kun pentu
tulee, saa siitä palkkion. Miksi koulutuksessa käytetään
yleisimmin ruokaa vahvisteena? Yleensä ruoka toimii hyvin, ruoalla
ei saada mitään peruuttamatonta aikaiseksi ja ruoan kanssa meillä
on mahdollisuus vaihdella erilaisia makuja, hajuja ym.Sekä koira
joka pystyy syömään ja nielemään on usein rauhallinen ja
vastaanottavainen. Stressaantunut ja ylikiihtynyt eläin ei pysty
syömään. Hyvä vahviste on ansaittu ja arvostettu, jotain mitä
koira oikeasti tavoittelee ja minkä eteen se on valmis tekemään
töitä. Usein kuulee puhuttavan koiran syöttämisestä tai
namittamisesta ja vaikka mistä kukkahattuilusta. Kouluttamisessa on
neljä tärkeintä asiaa jotka tulee ottaa huomioon, ajoitus,
kriteeri, palkkion laatu sekä vahvistetiheys. Ei ehkä enää
kuulostakkaan niin yksinkertaiselta. Erilaiset käytökset rakentuvat
pienistä paloista joista myöhemmin tulee suurempia kokonaisuuksia.
Jotkut asiat ovat luontaisia koiralle, kuten esim. istuminen, koirat
ovat osanneet istua jo kauan ennenkuin ihminen keksi sitä niille
kouluttaa, joten sen aikaansaaminen ei ole vaikeaa, koulutetaan
vihjeestä istuminen. Monelle noutajalle on esimerkiksi luontaista
tarttua ja kantaa esineitä, joskus onkin vaikeampi opettaa
palauttaminen ja luopuminen.
Positiivisessa koulutuksessa tulee usein esiin myös naksuttimen
käyttö sekä sheippaaminen. Naksutin on koiralle opetettava merkki
siitä, että palkkio on tulossa. Naksutin mahdollistaa ajoituksen
oikea-aikaisuuden, eli ”palkkion lupaus” juuri oikealla hetkellä
oikeasta asiasta, ja maksu toimitetaan mahdollisimman nopeasti
koiralle. Lyhyesti voidaan sanoa, että ensin naksu ja sitten maksu.
Naksuttien avulla koira oppii nopeasti tarjoamaan toimntaa ja samalla
käyttämään omaa päätään, eli aivotyöskentelyä. Ihminen
palkitsee oikeat käytökset ja jättää väärät huomiotta. Näin
koira oppii toimintansa seurauksista. Tässäkin ihminen tarvitsee
tarkkuutta ja nopeutta, sekä myös pitkää pinnaa, sillä koiran on
saatava tehdä myös virheitä ja oppia erehdyksen kautta.
Makupalojen käyttäminen houkuttimena ei opeta koiraa käyttämään
päätään vaan me aiheutamme käytökset, kun makupala poistuu,
käytöskin on monesti poissa. Useasti näkee esimerkiksi
koiranäyttelyissä ihmisiä kädet ojossa koiran nenän edessä,
seisoettaessa tai juoksutettaessa, makupalan kadotessa menettää
koirakin monesti mielenkiinnon. Naksuttimen ja sheippaamisen avulla
saadaan koiran asento rakennettua kuonosta hännänpäähän juuri
sellaiseksi kun halutaan ja parasta tässä on se, että koira
rakastaa tehdä sitä ja näyttää iloiselta. Useampi tuomari on
käynyt minulle kommentoimassa koirieni iloisista hännistä, sekä
siitä että haluavat esiintyä minulle. Mikäs sen mukavampaa kun
saa iloisesti pyörähtää kehässä molemmat. Sheippaamalla siis
tarkoitetaan pienistä paloista rakennettua käytöstä. Esimerkiksi
opetetaan koiraa nostamaan dummy maasta, ensimmäinen palkkio tulee
kun koira vilkaisee kyseistä esinettä, laskee päätä esinettä
kohti, tökkää kuonolla, avaa suutaan, tarttuu, nostaa jne. Kunnes
päästää siihen että koira ottaa dummyn suuhun ja pitää suussa.
Kouluttamisen pitää aina olla johdonmukaista ja päättäväistä.
Koulutushetket kannattaa hyvin suunnitella etukäteen, miettiä mitä
koira jo osaa ja mitä pitää opettaa. Lause, kyllä se kotona osaa,
varmasti pitää paikkaansa, mutta juuri siksi asioita pitää
harjoitella paljon eri ympäristöissä ja eri häiriöissä.
Toistoja pitää olla kymmeniä, jopa satoja, ennenkuin voidaan puhua
osaamisesta. Taipumuskokeeseenkaan ei kannata lähteä kun soitellen
sotaan, kaikki koirat eivät ole yhtä lahjakkaita kuin toiset,
jotkut osaavat enemmän ja toiset tarvitsevat koulutusta enemmän.
Niinhän se on meillä ihmisilläkin. Kaikista tärkein asia joka
kannattaa muistaa koiran tai minkä tahansa eläimen koulutuksessa
on, älä ota eläimen käytöstä henkilökohtaisesti!
Lähteet:
Tommy Wiren, Onnistu koirasi koulutuksessa
Sari Paavilainen, Koirakoulu Visio
David Appleby, Uusi näkökulma johtajuuteen,
saksanseisoja-lehti 1/14,
John Bradshaw, Koiruus
