Se olis sitte lomaa vietetty jo neljättä viikkoa. Vielä oisi kesälomaa viikko jäljellä! Ollaan koirien kanssa käyty päivittäin metsäilemässä. Siellä on niin kaunista ja rauhallista ja koirat nauttivat kun saavat juosta ees taas niin kovaa kun tassuista pääsee. Metsässä on luonnon omat agilityradatkin, kun saa hyppiä kaatuneiden puiden, ojien ja kivien ylitse. Muutamat geokätkötkin on etsitty koirien kanssa, viimeisessä Elli oikein auttoi kiven reunojen kaivamisessa :D Se selvästi tajusi että jotain toi ettii että kait tässä voisi sitten auttaa..Ellin epäonneksi purkki löytyikin kiinnitettynä puun runkoon joten ei nyt ollut kaivuutyöstä apua.
Samalla olen kiinnittänyt huomiota koirien toimintaan lenkeillä. Hyvin ovat oppineet pitämään minua silmällä ja käyvät säännöllisesti luonani josta tietysti saa aina palkkaa :D Juuri eilen kerroin miten ennenvanhaan lenkit meni..kun koirat hävisi joskus kun hanskat sumuun ja sitten niitä sai koko ajan huudella ja kiljua ja eivätkä ne silti tulleet. Nyt huomaa kuinka hiljaisia meidän metsälenkit ovat..pantojen nimilaatat kilisee mutta muuten melko hiljaista on. Ihanaa huomata kuinka kaikki koirat ovat oppineet tulemaan luokse säännöllisin väliajoin ja eivät muutenkaan mene kovin kauas. Jos löytyy jotain nuuskittavia jälkiä niin sitten saattaa hieman vauhti ja matka lisääntyä. Itse olen miettinyt mitkä ovat vihjeitä luoksetuloon metsässä. Huomaan, että jos seisahdun niin koirat ottavat sen "luoksetulo" kutsuna, ja eipä aikaakaan kun on kirsut nenän edessä istumassa :D Ja huomaan kuinka olen kouluttamalla saanut kivoja lieveilmiöitäkin esiin..Elli esimerkiksi tulee kovaa luokse ja melkein vauhdissa jo istuu koska tietää että sillä saa palkkaa. Nami ja Kiki on hienosti oppinut luoksetulon johon on lisätty hyppy vasten ja siitä istumaan..oisko joku kouluttaja joskus palkannut jotain semmosta yhdistelmää? Mitään en tunnusta :D No sama miten tulee kunhan tulee :D Olen tarkoituksella myös ottanut mukaan autosta ulostullessa että koirat ovat hihnassa ensin alkumatkan, sen jälkeen saavat juosta suurimman osan lenkistä ja taas ennen autolle menoa otetaan hihnaan. Siten varmasti ovat oppineet että kiinniottaminen ja hihna on oikeestikin ihan kiva juttu. Ja kaikki tulevat mielellään.
Toinen asia mikä on ollut monessa keskusteluryhmässä pinnalla, on koirien laumajärjestys. Olen nyt yrittänyt tarkkailla tätä meidän laumaa ja miettiä löytyykö meiltä laumajärjestys. Ja vaikka miten ajattelen ja mietin, niin ei, meillä ei ole selvää johtajaa laumassa. Se on enemmänkin niin että kuka kokee minkäkin asian tärkeäksi ja sillä hetkellä se järjestys muodostuu sen mukaan. Mutta yleisimmin se on niin, että kuka ehtii. Ja näissä tilanteissa ei siis olla ihmisten kanssa tekemisissä. Ulkona riikunapuun alla yksi koira loikkii puuhun, yleisimmin Iitu ja muut odottavat puun alla saalista, kun riikunat tippuvat niitä syödään kuka ehtii periaatteella. Koskaan ei kuulu ärähdyksiä tai murinaa tms. Omat ruokakupit ovatkin sitten pyhää aluetta, niin kauan kun niissä on ruokaa, mutta kun ne on kerran jätetty tyhjinä, ei haittaa vaikka joku toinen käy niitä nuuskimassa. Sohvilla ja tuoleilla ym. ei ole väliä kuka hyppää kenenkin viereen nukkumaan. Parhaimmillaan saattaa löytyä kolmekin tolloa samassa tuolissa. Eikä me ihmisetkään aiheuteta sen kummempaa, joskus sattaa sylistä löytyä kolmekin tolloa sulassa sovussa..mutta se onko se meistä niin kivaa onkin toinen juttu ;) Mutta onneksi ne hyvin poistuvat käskystä :D Vaikka meidän lauma on suht seesteinen ja eivät menetä usein hermoja toisilleen, niin joskus niitäkin tilanteita tulee. Tässä päivänä eräänä sisarukset ärähtivät toisilleen ja tilanne ei edes näyttänyt miltään, mutta toisellepa tuli sitten korvaan reikä. Verta vuoti kovasti ja kaikki paikat oli veressä kun neiti ravisutti korvia. Joten hetken katseltuani eläinlääkäriin kävi tiemme, ei siksi että olisi ollut mitään suurta draamaa mutta kun veri on tosi kivaa siivottavaa tapeteista ;) Asemalla olevat lapset ajattelivat varmaan jotain suurtakin, kun olo itsellään oli kuin teurastajalla. Rauhoitukset jälkeen korvasta löytyi korkeintaan 0.5cm viilto,mutta luultavasti osunut juuri jonkun verisuonen päähän tms. Niinpä neiti Iitulainen lähti ell asemalta kaksi tikkiä korvassa. Mutta eipä nämä tämmöiset tapahtuvat meidän laumaa tunnu hetkauttavat. Joskus tulee tilanteita kun räjähtää nano sekunnin, mutta se tilanne menee juurikin niin nopeasti ohitse ja taas ollaan kun ei mitään olisi tapahtunut. Onneksi nämä eivät jää märehtimään ja mahtailemaan toinen toisilleen ja uskovat kun sanotaan että riittää jo. Itse ehkä pahentaa tilanteita omalla reagoinnillaan, kun aina ensimmäiseksi korottaa ääntään...Mutta olenkin joskus sanonut..että jos eläin on eläin ja koira on koira, niin joskus vaan me ihmisetkin ollaan ihmisiä, kädellisiä, joille vaan kuuluu se huutaminen ja tarttuminen..jälkeenpäin voi sitten aina mennä lyömään päätä seinään, mutta refleksi mikä refleksi..ihan samanlainen kun koirien refleksi lähteä esim. juoksevat pupun perään.
Mutta tässäpä taas pieni lauantai iltapäivän mietintöjä kirjoitetussa muodossa. Juuri tällä sekunnilla kaikki tollot kuorsaavat tyytyväisenä pitkin huusollia..Manta kuorsaa tossa jaloissa <3
